Vieraskynä: Tyttö ilman helmikorvakorua

Kun Pitkät Kynnet -blogissa etsittiin vieraskynä-kirjoittajia, halusin tarttua haasteeseen - ei siksi, että minulla olisi kynsiblogi, vaan siksi, että kirjoitan kosmetiikkablogia, jossa kynnet näyttelevät aika suurta sivuosaa, kuten elämässäni muutenkin. En kuitenkaan taida olla omaan blogiini suuremmin kirjoitellut suhteestani kynsiin laajemmin, joten tehdään se nyt! Blogini Tyttö ilman helmikorvakorua on ollut pystyssä nyt kolme ja puoli vuotta. Pääasiallisena sisältönä blogissani on kosmetiikka koko kirjossaan ja tuotearvostelut. Itse olen Sonia, 26-vuotias ja opiskelen vielä toistaiseksi oikeustiedettä Helsingin yliopistolla.

Kynsilakkakokoelmani kattaa tuoreimman tikutusprojektin ja inventaarion mukaan kuvassa viuhkoissa olevat 175 eri värikynsilakkaa. Pääpaino kokoelmassani on sinisissä, vihreissä, violeteissa ja erilaisissa sinipunaisissa. Merkeissä painottuvat Zoya, China Glaze, OPI, Essie, Color Club, Orly ja Chanel, muita merkkejä on lähinnä yksittäisiä. Minulla on akryylikynnet ja totta puhuen lakan laatu ei niissä ole oikeastaan kovin ratkaiseva tekijä, edullisimmatkin merkit pysyisivät erinomaisesti. Kuten kosmetiikankin puolella, olen kuitenkin ehdottomasti ennemmin vähän kalliimpien merkkien ystävä - jotenkin tulee vain helpommin tartuttua siihen kalliimpaan lakkaan ja markettimerkit jäävät hyllylle pölyttymään.

175 väriä. Kynsibloggaajalle määrä ei olisi jäätävän iso, mutta kosmetiikkabloggaajalle se on aika paljon. Miten tähän päädyttiin?

Äitini oli ennen eläkkeelle siirtymistään kemikalio-kauneushoitolan omistaja ja hänellä oli aina pitkät kynnet. Kadehdin niitä koko lapsuuteni ja teini-ikäni. Erilaiset operaatiot kynsien kasvatukseksi eivät koskaan tuottaneet tulosta: rasvaamiset, hoitolakat, lisäravinteet, pureskelemista estävät tökötit… Ei mikään, mikä äidillä toimi. Muistan nuorempana toivoneeni isältä, että mikäli hän saa lottovoiton, minä haluan rakennekynnet. Isä ei ole tähän päivään mennessä sitä lottovoittoaan saanut, mutta minä hankin sitten ne rakennekynnet ensimmäisistä omista palkkatuloistani vuonna 2007. Siitä lähtien on menty akryyleillä. Pakkomielle pitkiin kynsiin on ollut koko elämän. Mieluummin tietysti haluaisin ne aidot, upeat pitkät luonnonkynnet, mutta kun ei siitä mitään ole tullut, pysytään sitten akryyleissä. En kuitenkaan tykkää niistä perinteisistä ranskalaisista, vaan minulla pitää olla värilakkaa. Ja niitähän mä sitten rakastankin!

Ominta minua on ehdottomasti joka pyöreä tai hieman terävähkö kärki. Kaikkea mantelista ovaaliin. Pituus on yleensä ollut tuota luokkaa, mutta nyt aloitin kakkostyöt, joissa vaadittiin kynsien radikaalia lyhentämistä:

Puoli elämäänsä pitkistä kynsistä haaveilleelle ja ne lopulta saaneelle tuollainen pituus tuntuu alastomuudelta. Noh, onneksi työni vaatii lyhyitä kynsiä oikeastaan vain niin kauan, kunnes sorminäppäryys kehittyy - sen jälkeen ne saa päästää taas pidemmiksi.

Kynsikoristeluista en ole liiemmin innostunut. Tähän on useampi syy: Ensinnäkään en osaa. En ole taiteellinen enkä käsistäni hirveän kätevä ja turhaudun helposti. Muutamat Konad-kokeilut ovat hajoittaneet hermoni niin riekaleiksi, etten ihan heti ole ryhtymässä ainakaan leimausmestariksi. Toisekseen, pidän hyvin yksinkertaisista kynsistä. Haluaisin kyllä piristää niitä pienillä koristeluilla, mutta tyyliini ei oikein sovi kovin hienot koristelut. Minulla lakan väri saa olla repäisevä, mutta koristelu pitää olla hillitty. Seuraava kuva oikeastaan tiivistää sekä taitojeni rajan että oikeastaan myös sen, mikä on minulle jo ihan tarpeeksi kikkailua:

Kynsiblogeja seuraan kyllä kohtuullisen paljon, etenkin ottaen huomioon, etten ole erityisemmin kynsikoristeluintoinen. Yleensä se, mitä kynsiblogeista tykkään seurata, ovat lakkaswatchit, uudet merkit ja ostopaikat, helpot vinkit sekä kynsiblogimaailman kulttuuri yleensä. Löydän minulle sopivia vinkkejä - mistä ihmeestä olisin keksinyt äärimmäisen kätevän tavan järjestellä lakkani tikkuviuhkoihin, ellen juuri kynsiblogeista? Mistä olisin aikoinaan löytänyt elämäni mullistaneen Seche Viten, ellen juuri kynsiblogeista? Kynsiblogit myös tuovat omaan kynsilakkamaailmaani uusia ulottuvuuksia ja termejä. On mukavaa, että joku on pukenut sanoiksi eri koostumukset. Käytän härskisti termejä blogissani väärin enkä varmasti osaa niitä kynsiharrastajan tavoin, mutta toisaalta, miellyttävästi sitä kehittyy itsekin kertomaan termein ne kuvasta ehkä huonosti välittyvät asiat. Haluan kehittyä myös tuossa kynsien osa-alueella kosmetiikkablogiharrastukseni keskellä.

Jo tämä innostukseni kynsiin on lähipiirin mielestä huolestuttavaa. Voin kuvitella, kuinka todella kynsiharrastuksen pauloissa olevat kuulevat lakkojensa määrästä tai koko ajan vaihtuvista lakkauksista kun jo nytkin huvitan ihmisiä toimistotyössäni. Työkaverini ovat jo tottuneet siihen, että juoksen ulos kameran kanssa paniikissa, kun pilvisenä päivänä työpaikan sisäpihalle paistaa hetken aurinkoa. ”Aha, sillä on ilmeisesti taas joku kimalteleva kynsilakka kuvattavana…”

Päätetään tämä vaikkapa kuvaan muutamista tämän hetken lakkasuosikeista: vasemmalta yläkulmasta myötäpäivään kiertäen Zoya Dream (tämän olen saanut blogin kautta), OPI DS Extravagance, A England Saint George, Zoya Daul ja Orly Halley’s Comet.

Kiitoksia vieraskynävuorosta ja tervetuloa kaikille kurkistelemaan minunkin blogini puolelle!

Sonia / Tyttö ilman helmikorvakorua -blogi